Päätin, että aloita kanssani asuvista ja siitä nuoremmasta, joka meille ensin saapui eli esittelyssä Oliver!
Olimme miettineet koiran ottoa jonkin aikaa, mutta esteenä tuntui kokoajan olevan ajan puute ja asuntomme pienuus. Olin muutamia vuosia aiemmin ollut hyvin kiinnostunut eräästä isosta kissarodusta, Maine cooneista.
Sain "myytyä" idean K:lle, että kissa olisi helpompi meille tällä hetkellä ja voisimme miettiä koiraa joskus, kun ehkä omistamme isomman talon.
Rupesin selaamaan netistä tietoa Cooneista ja etsimään meille pentua. Kaikki tapahtui yllättävän nopeasti ja ihastuttava Oliver oli varattu meille. Kävimme katsomassa pentua 5vk iässä sen kasvattajalla, joka löytyikin ihan naapuri kunnasta. Olimme haltioissamme emmekä olisi millään malttaneet odottaa enää.
Luovutusta edeltävänä päivänä sain puhelun töihin ja kasvattaja kertoi, että voisin hakea pennun hänen työpaikaltaan, sillä oli käyttänyt ne viimeisessä eläinlääkärin tarkastuksessa. Lähdin innoissani töistä Mustin ja Mirrin kautta (kantokoppa) hakemaan karvapalloa.
Kotiutuminen tapahtui helposti. Maine Coon on luonteeltaankin hyvin seurallinen ja tulee hyvin toimeen niin ihmisten, kuin muiden eläintenkin kanssa. Ensimmäisenä yönä Oliver tuli jo kainaloon nukkumaan :)
Ensimmäinen eläin tuttavuus oli Otto. Eka aristeltiin todella paljon, mutta uteliaisuus vei voiton.
Luin jostakin hiukan enne Oliverin tuloa, että Maine Coon on hyvin seuran kipeä ja se turhautuu helposti ilman seuraa ja virikkeitä. Niinpä olimme päättäneet hankkia toisenkin kissan kevään aikana. Ensiksi ideana oli, että otamme maatiaiskissan, sillä Coonit ovat ihan hyvissä hinnoissa. Satuin kuitenkin löytämään toisen Cooni pojan hiukan edullisemmin ja niinpä viikkoa myöhemmin Oliveria pari kuukautta jo vanhempi Cooni poika kotiutui meille, Alvin. Pojilla oli heti yhteinen sävel ja ovatkin jo yhteen kasvaneita.
Teen Alvinista ihan oman postauksen myöhemmin :)
Millainen kissa Oliver sitten on?
Itsepäinen, röyhkeä, äänekäs, mutta silti niin ihana ja hellyyttävä karvakorva. Oliver on kaksikon aivot.
Se kekskii kaikkia jekkuja varsinkin silloin, kun haluaa ruokaa ja rupeaa herätämään meitä noin klo 5 aamuyöstä. Oliver myöskin osaa avata peltisen kuivaruoka astian kannen.
Jos hiekkalaatikko on herran mielestä liian likainen hän suuntaa suihkukoppiin tai jopa tiskialtaaseen pissalle. Nurkkiin ei ole kumpikaan koskaan laskenut.
Hän osaa myöskin olla hyvin valikoiva ruokansa suhteen ja vain pari ruoka laatua kelpaavat. Herkut onkin ihan toinen juttu Whiskasi-temptations herkut ovat inhan ykkös juttu. Veden juonti on myös erittäin haastavan oloista, sillä hän ensi kaivaa kuppinsa "esiin" ja tämän jälkeen upottaa tassunsa sinne ja nuolee veden tassuistaan jota seuraa sitten itse veden pois kaivuu kupista. Meillä siis kannaattaa varoa märkää lattiaa.
Rakensimme kissoille kesällä ulkotarhan, mutta vielä ei olla päästy ihan kunnolla käyttämään sitä. Sinne pitäisi ajaa vielä multaa pohjalle ja istuttaa nurmea sekä rakentaa virikkeitä. Valjaissa sitten ollaankin oltu ulkosalla enemmän. Tosin näin talvella herrat eivät edes halua ulos, sillä tassut jäätyy, vaikka hankeen olenkin molemmat heittänyt pariin otteeseen ;)
Oliver vääntyy mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Ristityt takajalat ovat kaverin "tavara merkki" ja mahdollisiman pitkäksi venyminen. Lemppari paikkoja löhöillä on kaikki tasot, niin kuin kuvista voi päätellä.
Oliver ei ole mikään sylikissa ei sillä etteikö sitä syyliin voisi ottaa, mutta hetken päästä se rimpuilee pois. Se ei myöskään tykkää tulla ihan viereen nukkumaan vaan pitää vähintään muutaman kymmennen sentin hajuraon. Niinpä se öisin nukkuu joko raapispuussaan tai meidän jalkopäässä.
Joka kerta kun tulee kotiin Oliver tulee ovelle vastaan ja pitää ääntä. Se naukuu todella usein ja yritinkin saada kuvattua pienen ääni näytteen teille, mutta en saa ladattua videota tänne bloggeriin?
Siinä esittelyä Ollista kerrakseen, kyselkääpi jos jotain haluatte tietää hänestä :)
Ei kommentteja